Valamon luostari ja sen kirkot

Heinäveden Papinniemessä toimiva Valamon Kristuksen kirkastumisen luostari on koti noin kymmenelle munkille ja kuuliaisuusveljelle.




Valamon luostarin toiminnasta, palveluista ja majoituksesta on lisätietoa luostarin omilla nettisivuilla: https://valamo.fi/

Valamon luostarin osoite on: Valamontie 42, 79850 UUSI-VALAMO.

Luostarin sijainti: 62°33'46.8"N 28°47'25.9"E

Valamon luostari on osa ortodoksisia pyhäköitä esittelevää "Vaeltajan polkua".


Valamon kirkoista kertovan videon voit katsoa tästä:



Kristuksen kirkastumisen kirkko

Uuden Valamon luostarin pääkirkko, Kristuksen kirkastumisen kirkko, on arkkitehtonisesti tyypillinen pohjoisvenäläinen valkoinen kivikirkko.

Samantyyppisiä kirkkoja rakennettiin erityisesti Novgorodin ja Pihkovan seuduille jo 900 vuotta sitten. Valamon kirkon suunnitteli arkkitehti Ivan Kudrjavzev, ja se vihittiin käyttöön kesäkuussa 1977.


Kirkko sai uuden ikonostaasin eli kuvaseinän 2010. Samana vuonna juhlittiin Valamon luostarin 70-vuotista taivalta Heinäveden Papinniemessä. Uuden ikonostaasin on suunnitellut johtava ikonitaiteilija Dimitri Mironenko Pyhän Aleksanteri Nevskin Lavran ikoniateljeessa Pietarissa.



Mironenkon työryhmä maalasi myös pienet kirkkovuoden suurten juhlien ikonit, apostolien ehtoollisen, sekä deisis (esirukous) -ryhmän ikonostaasin toiseen ja kolmanteen riviin.

Ikonostaasin puuosat veistettiin Pyhän Kolminaisuuden luostarissa Shigrissä Kurskin alueella Venäjällä. Ne ovat petsattua tammea ja lehmusta.



Konevitsan Jumalanäidin ikoni

Erityinen helmi Valamon luostarin pääkirkossa on ikonostaasin etupuolelle sijoitettu Konevitsan jumalanäidin ikoni. Nimensä mukaisesti ikoni on alkujaan Konevitsasta, mutta siirtyi Valamoon muun veljestön mukana 1956. Ikoni on maalattu 1400 ja 1500-lukujen vaihteessa.

Konevitsan Jumalanäidin ikonia pidetään ihmeitätekevänä. Se tarkoittaa sitä, että vuosisatojen ajan rukoilijat ovat kertoneet, että heidän rukouksiinsa on vastattu juuri tämän Jumalanäidin ikonin edessä. Ihmiset kertovat jopa vaikeista sairauksista parantumisista.



Valamon Jumalanäidin ikoni

Toinen ihmeitätekevä ikoni on ikonostaasin vasemmalla puolella sijaitseva Valamon Jumalanäiti (maalattu 1878). Jumalanäidin ikonien tyyppejä on satoja erilaisia. Valamolaisen Jumalanäidin erityispiirre on, että Maria on kuvattu siinä kokovartalossa.



Kirkon esineistö on vanhasta Valamosta

Kirkossa kävijän huomio kiinnittyy helposti pääkupolista riippuvaan kynttiläkruunuun. Se, niin kuin melkein kaikki kirkon vanhat esineet, on peräisin vanhasta Valamosta. Massiivinen kruunu on vanhan Valamon pääkirkosta, ja painaa noin 800 kiloa.


Valamon talvikirkko


Pääkirkon yhteydessä toimiva talvikirkko on pyhitetty Valamon perustajille pyhittäjäisille Sergeille ja Hermanille. Talvikirkkojen tarkoitus aikoinaan oli, että kylmimpinä kuukausina voitiin kokoontua pienempään tilaan, eikä varsinaista pääkirkkoa tarvinnut lämmittää.

Talvikirkko on suunniteltu 1600-luvuntyyliseksi. Ikoneita kirkossa on monelta aikakaudelta. Ikonostaasin yläpuolella oleva seinämaalaus, esirukousryhmä, on venäläisen

arkkimandriitta Zinonin ja piispa Arsenin yhteisesti maalaama. Keskellä olevissa pyhissä ovissa on kuvattu kirkon keskeisimpien liturgioitten laatijat eli pyhä Johannes Krysostomos ja pyhä Basileios Suuri.

Alttarin sivuoveen on kuvattu pyhä Johannes Edelläkävijä eli Kastaja, joka on askeettisen elämän esikuva.



Rukoilijasta katsoen oikealle puolelle, Kristuksen ikonin viereen, on kuvattu pyhittäjät Sergei ja Herman, Valamon luostarin perustajat.



Myös ulkoseinän mosaiikki-ikoniin on kuvattu pyhittäjäisät Sergei ja Herman. Mosaiikki-ikonitaide on hyvin vanhaa ikoninvalmistustekniikka. Sen juuret ovat antiikin kuvausperinteessä. Mosaiikkikuva koostuu pienistä värikivistä.


Valamon vanha kirkko eli Kaikkien Valamon pyhien kirkko


Uuden Valamon vanha kirkko palveli veljestön ainoana jumalanpalveluspaikkana aina vuoteen 1977 saakka, jolloin uusi pääkirkko valmistui. Kirkko rakennettiin yhdistämällä kaksi ulkorakennusta suuremmaksi kirkkotilaksi 1940.

Alkuvuosikymmeninä kirkko toimi myös ruokailutilana. Palvelusten päätteeksi kirkkosaliin nostettiin pöydät ruokailua varten. Ruoka tarjoiltiin kirkon takaosassa olevasta luukusta.

Kirkko pyhitettiin uudelleen Kaikkien Valamon pyhien muistolle vuonna 2010.



Vanha kirkko elää hiljaista elämäänsä. Nykyisin se on Kaikkien Valamon pyhien kirkko. Valamosta on historian aikana tullut useita pyhiä ihmisiä. Heistä tunnetuimpia pyhittäjien Sergein ja Hermanin ohella pyhittäjä Aleksanteri Syväriläinen, pyhittäjä Herman Alaskalainen ja pyhittäjä Antipa Valamolainen. Nykyään vanhassa kirkossa toimitetaan palveluksia vain kesäisin.


Pyhän Herman Alaskalaisen tsasouna luostarin hautausmaalla


Hautausmaan tsasouna on pyhitetty pyhittäjä Herman Alaskalaiselle, joka oli alkujaan Valamon munkki, mutta lähti lähetystyöhön Alaskaan. Tuon lähetystyön tuloksena syntyi ortodoksinen kirkko Yhdysvaltoihin.



Valamon vene- ja laivasatamassa on vesillä kulkijoitten suojeluspyhän eli pyhän Nikolaoksen tsasouna.



Mikä on luostari?

Luostarielämä on kristillistä yhteisöelämää. Luostarin ydintoimintaa ovat Jumalan palveleminen ja kuuliaisuustyöt. ”Rukoile ja tee työtä!” on vanha kristillinen kehotus, jota luostareissa pyritään noudattamaan mahdollisimman tarkasti. Luostarielämää kutsutaan myös kilvoitteluksi eli hengelliseksi harjoitukseksi ja kasvuksi, jossa tavoite on oman tahdon yhdistäminen Jumalan tahdon kanssa. Tuohon korkeaan päämäärään pyritään koko elämän pituisella harjoituksella ja hengellisellä kuuliaisuudella. Luostarisäännöt ja hengellinen ohjaus näyttävät kilvoittelijalle tietä kohti lopullista päämäärää eli teosista, Jumalan kaltaisuuden saavuttamista. Lopulliseen teosikseen ei ihminen kuitenkaan pääse tässä maailmassa.

Luostarin päivää rytmittävät yhteiset jumalanpalvelukset, joissa rukoillaan koko maailman puolesta. Korkea tavoite on myös työn ja rukouksen yhdistäminen. Jatkuvaan sydämen rukoukseen ohjaavat kirkon pyhät ihmiset, jotka elämänsä aikana ovat päässeet kilvoituksessaan jo huomattavan pitkälle.

Luostarielämä on säänneltyä ja kurinalaista. Siksi se sopii vain harvoille ihmisille. Köyhyyttä, kuuliaisuutta ja naimattomuutta on vaikea toteuttaa. On hyvä muistaa, että ortodoksinen kirkko pitää luostarielämää ja avioliittoa yhtä arvokkaina kilvoittelumuotoina.

Kaikki ihmiset, kirkkoihin kuuluvat ja kuulumattomat, tutut ja vieraat, kristityt ja epäilijät, uskovat ja etsijät, ovat sydämellisesti tervetulleita luostarin jumalanpalveluksiin! Jokainen tulee omista lähtökohdistaan. Kaikki jumalanpalvelukset ovat avoimia kaikille, mutta pyhään ehtoolliseen voivat osallistua vain ortodoksisen kirkon jäsenet. Muille tarjotaan pyhitettyä leipää ja jälkiviiniä liturgiapalveluksen lopuksi.



Valamo on myös kulttuurikeskus

Valamo on ensisijaisesti luostari, mutta se on myös monipuolinen ortodoksinen kulttuurikeskus. Valamossa toimii nykyaikainen konservointilaitos, Valamon opisto, museo ja nykyaikainen kirjasto laajoine slaavilaisine kokoelmineen. Kulttuurikeskuksen näyttelytilassa on vaihtuvia taidenäyttelyitä ympäri vuoden.

Kulttuurikeskuksen suuri sali on oivallinen paikka suurille kokouksille. Kokousvieraita ja pieniä ryhmiä palvelevat tunnelmalliset ryhmätyötilat eri puolella luostaria.



Valamon kulttuurikeskuksessa oli laaja näyttely karjalaisten ja muiden lähikansojen perinteisistä käspaikoista eli pyhistä liinoista 2018.



Valamo avautuu kaikille

Parhaiten Valamoon pääsee tutustumaan ohjatulla opaskierroksella. Valamoa esitellään ryhmille tilauksesta.

Oppaina toimivat koulutetut talkoolaisoppaat.


Valamon palveluja

Viinimyymälästä voi ostaa luostarissa tehtyjä viinejä.

Kahvila-ravintola Trapesa palvelee päivittäin.



Ennen kaikkea Valamo tarjoaa monipuolisia matkailupalveluja. Majoitusvaihtoehtoja on useita, alkaen korkeatasoisesta hotellimajoituksesta. Kaikkia kävijöitä palvelee ravintola Trapesa, jossa on tarjolla kaikki päivittäiset ateriat ja luostarin erikoisuudet, kuten ”valamolainen teepöytä”


Lisätietoa Valamon luostarista


Valamon luostarin varhaishistoriaa

Valamon perustamisajankohdasta ei ole täyttä varmuutta. Aiemmin arvioitiin, että luostaritoiminta alkoi Laatokan Valamon saarella 1100-luvulla, nykyään pidetään 1300-lukua todennäköisempänä ajankohtana. Perimätiedon mukaan luostarin perusti kreikkalainen munkki Sergei, jonka työtä jatkoi munkki Herman. Pyhittäjiä Sergeitä ja Hermania muistellaan jumalanpalveluksissa ympäri vuoden Suomen ortodoksisissa kirkoissa, koska he ovat Suomen ortodoksisen kirkon synnylle merkittäviä pyhiä. Karjalan kristillisyys sai alkunsa juuri luostareiden kautta.

1500-luvun alkupuoli oli vahvaa kirkollisen kasvun aikaa Karjalassa. Valamo kukoisti ja uusia luostareita rakennettiin paljon. 1570 alkoi niin sanottu pitkä viha, Ruotsin ja Moskovan välinen sota. Karjalaa hävitettiin raskaasti 25 vuoden aikana. Rauhansopimuksessa 1595 kuitenkin päätettiin, että Karjala jää Venäjälle. Hävitettyjä luostareita ja karjalaisia kyliä alettiin rakentaa uudelleen.

Rauha ei kuitenkaan kestänyt, vaan jo 1610 alkoi uusi sota. Se päättyi Ruotsin voittoon. Ruotsi otti Karjalan haltuun ja kohteli sitä voittomaana. Samalla luostarielämä mm. Valamon saarella keskeytyi yli sadaksi vuodeksi.


Valamo 1800-luvulla

Venäjän valtasi Karjalan Ruotsilta 1700-luvun alussa. Tsaari Pietari Suuri määräsi Valamon rakennettavaksi uudelleen 1716. Erityisesti 1800-luku oli Valamon uuden nousun ja kukoistuksen aikaa. Nykyinen sinikupolinen pääkirkko valmistui 1896.

Valamon pääluostarin lisäksi saarelle rakennettiin useita sivuluostareita eli skiittoja, joissa joukko munkkeja kilvoitteli omissa yhteisöissään, muusta maailmasta eristäytyneinä. Lisäksi syntyi erakkoloita, joissa kilvoitteli munkki yksinäisyydessä eristäytyneenä. Monet kilvoittelumuodot ovat elpyneet vanhassa Valamossa muun luostarielämän elvyttämisen myötä 1990-luvulta lähtien.


Valamo 1900-luvulla

Keisarin valta kaatui Venäjällä ja Suomi itsenäistyi 1917. Valamon, Lintulan, Konevitsan ja Petsamon luostarit jäivät Suomen puolelle ja niistä tuli Suomen ortodoksisen kirkon luostareita. Suomen ja Neuvosto-Venäjän välisen rajan sulkeuduttua 1920 yhteydet Venäjälle katkesivat ja luostareiden väkimäärä alkoi vähentyä. Rauhan aika päättyi talvisodan syttymiseen 1939. Luostarit oli evakuoitava kanta-Suomeen. Valamon luostari siirtyi kesällä 1940 Heinäveden Papinniemeen Saastamoisen maatilalle. Petsamon munkit siirrettiin Papinniemeen 1944, ja Konevitsan viimeiset munkit 1956.

Valamon munkeilla oli kova ikävä takaisin Laatokan Valamon saarelle, mutta paluu ei koskaan toteutunut. Yksi toisensa jälkeen iäkkäät munkit saivat leposijansa Papinniemen hautausmaasta, eikä uusia veljiä venäläisiin luostariyhteisöihin enää tullut.

1960-luvulla näytti jo siltä, että luostarit katoaisivat Suomesta vähitellen. 1970-luvun alussa Valamon luostari alkoi kuitenkin elpyä, kun suomalaisia miehiä alkoi hakeutua luostariin. Merkittävä etappi luostarin nousulle oli uuden Kristuksen kirkastumiselle pyhitetyn kirkon valmistuminen 1977.



Vanha Valamo kukoistuksensa kulta-aikoina. Taulu Valamon luostarin trapesassa.


Luostaritoiminta on alkanut vanhassa Valamossa uudelleen. Luostari kukoistaa jälleen.

Luostaria kunnostetaan jatkuvasti. Valamosta on tullut merkittävä pyhiinvaelluskohde erityisesti venäläisille matkailijoille.