LINTULAN LUOSTARI

Lintula on kristilliseen yhteiselämään perustuva luostari ja koti noin 10 nunnalle ja kuuliaisuussisarelle.

Lintulan osoite: Honkasalontie 3, 79830 PALOKKI.


Vaeltajan polku

Lintulan luostari on osa ortodoksisia pyhäköitä esittelevää "Vaeltajan polkua", joka kulkee luostareiden kautta Pohjois-Karjalan vanhoihin kirkkoihin Taipaleelle, Polvijärvelle, Joensuuhun ja Ilomantsiin.





Sijainti: 62°34'15.5"N 28°35'31.4"E

Tarkempaa tietoa luostarista ja sen palveluista on saatavissa luostarin omassa nettiosoitteessa:

https://www.lintulanluostari.fi/



Lintulan luostarin Pyhän Kolminaisuuden kirkko


Lintulan luostarin pääkirkon palvelukset ovat luostarin ydintoimintaa. Kirkossa toimitetaan jumalanpalvelukset aamuin ja illoin. Vuonna 1973 valmistuneen kirkon suunnitteli arkkitehti Vilho Suonmaa. Luostarissa tehtiin laaja peruskorjaus 1999–2000 arkkitehti Antero Turkin suunnitelmien mukaan. Kirkkoa korjattiin ja sisariston majoitustiloja uudistettiin. Luostarin praasniekkaa eli vuosittaista temppelijuhlaa vietetään Pyhän Kolminaisuuden päivänä eli Helluntaina, 50 päivää Herran pääsiäisestä.




Suurin osa tunnelmallisen kirkon ikoneista on tunnetun ikonimaalarin ja ikonimaalauksen opettajan Petros Sasakin maalaamia. Alttarin takaseinällä oleva Jumalanäidin ennusmerkki-ikoni on Sasakin töistä suurikokoisin.




Ikonostaasin taidokkaisiin puuleikkauksiin on kuvattu mm. riikinkukko, jota pidetään yhtenä kuolemattomuuden ja iankaikkisen elämän symbolina.



”Apostolien ehtoollisen” maalasi ikonimaalari Aleksander Wikström 2013. Kaksiosainen maalaus kuvaa Kristusta jakamassa ehtoollista opetuslapsille. Samalla se muistuttaa kirkon tärkeimmästä tehtävästä: Kirkko on eukaristinen eli Jumalaa palveleva yhteisö, joka huolehtii kaikista ihmisistä tasavertaisesti ja johdattaa sen jäsenet kohti iankaikkista elämää.



Luostarille historiallisesti tärkein ikoni on tämä tummahko Jerusalemilainen Jumalanäidin ikoni. Ikoni on ainoa, joka ihmeellisellä tavalla pelastui sisariston mukana Kivennavan Lintulasta talvisodan alla. Ikoni on kunniapaikallaan kirkon etuosassa. Sisaristo on kokoontunut juuri tämän ikonien eteen tekemään luostarin tulevaisuuden kannalta tärkeitä päätöksiä. Vinopöydällä eli analogilla on Lintulan perustamiseen läheisesti liittyneen pyhän Johannes Kronstadtilaisen ikoni. Liinan alla on hänen lahjoittamansa epitrakiili eli papin liturginen vaate.



Luostarin nimikkoikoni Pyhä Kolminaisuus on kunniapaikallaan ikonostaasissa oikealla. Kuva-aihe on kehittynyt kolmen miehen vierailusta Aabrahamin luona Mamren tammistossa (1. Moos. 18:1-5).



Kirkon kupolin seinämaalaukset ovat ruhtinasikonimaalari Konstantinos Ksenopouloksen töitä. Ylimpänä kupolissa kohoaa Kristus Pantokrator eli Kaikkivaltias. Hänen ympärilleen on kuvattu kahdeksan vanhan testamentin profeettaa.



Luostari on avoinna kenelle tahansa tulla astimaan luostarin rauhallista ilmapiiriä jumalanpalveluksissa läpi vuoden. Lintulan luostarissa toimitetaan päivittäiset jumalanpalvelukset aamun ja illoin. Sisaristo toivottaa kaikki tervetulleiksi jumalanpalveluksiin.



Lintulan tuohustehdas


Lintulan luostarin pääasiallinen toimeentulo tulee matkailusta ja tuohustehtaasta. Tuohukset eli kirkkokynttilät valmistetaan mehiläisvahasta. Tuohusten valmistaminen annettiin luostarin tehtäväksi vuonna 1967. Nykyään Suomen ortodoksisen kirkon käyttämät tuohukset tulevat Lintulan tuohustehtaasta. Myös muut kristilliset kirkot tilaavat nykyään tuohuksia Lintulasta. Lintulan tuohukset ovat ensiluokkaisia. Ne palavat kauniisti ja rauhallisesti.




Luostarissa valmistetaan ruokia mahdollisimman paljon itse. Pääsiäiseksi valmistetaan pääsiäisherkkua pashaa suuria eriä pääsiäisvieraita varten.



Eräs luostarin tunnettu myyntituote on kuivatut yrtit, joita myydään luostarin myymälässä.



Vanha päärakennus


Luostarin vanha päärakennus ja pihapiiri sijaitsevat koivukujan päässä. Se toimi kauan luostarin ainoana majoitus- ja jumalanpalvelustilana. Nykyään rakennuksessa toimii luostarin kahvila kesäkuukausina. Viereinen vanha navetta aiotaan kunnostaa tulevina vuosina luostarin kulttuurikeskukseksi.



Luostarin vierasmaja


Kesäkuukausina päivämatkailijoita palvelevat luostarin kahvila ja matkamuistomyymälä. Myös yöpyminen on mahdollista. Erillisessä punaisessa tunnelmallisessa ja kotoisessa majoitusrakennuksessa on tarjolla retkeilymajatasoista majoitusta. Majoituksesta täytyy sopia etukäteen soittamalla luostarin palvelunumeroon (1.6.–31.8) 040 485 7558. Muuna aikana: 040 485 7603.

Lintulassa ei ole tarjolla hotellimajoitusta.

Matkamuistomyymälästä on ostettavissa Lintulan omia tuotteita: tuohuksia, ikoneita, käsitöitä, kuivattuja yrttejä, sekä ortodoksista kirjallisuutta.




Talkoolaiset auttavat mm. kasvimaan hoidossa

Luostareissa on vuosisatojen ajan ollut talkoolaisia avustamassa luostarin arkipäivässä.

Myös Lintulan luostariin voi hakea talkoolaiseksi lyhyeksi tai pidemmäksi ajaksi. Talkoolaiselle osoitetaan vuodepaikka ja päivittäiset ateriat, mitä vastaan hän tekee päivätyötä luostarille. Rahallista korvausta ei makseta. Talkoolaiseksi haetaan erillisellä lomakkeella, joka on saatavilla luostarin nettisivuilla.

Talkoolaiset ovat tärkeitä luostarille. Alkujaan luostari eli maataloudesta. Karjasta luovuttiin jo vuosia sitten. Omaa puutarhaa hoidetaan mahdollisuuksien mukaan edelleen.



LUOSTARIN HISTORIAA

Lintulan luostari perustettiin alkujaan Karjalan Kannaksen Kivennavan pitäjään Lintulan kylään 1895. Perustamisen taustalla oli salaneuvos F. P. Neronov, joka lahjoitti maatilan luostaria varten. Aluksi luostari toimi ”naisyhteisönä”, sillä Ruotsin vallan aikainen lainsäädäntö kielsi luostareiden perustamisen luterilaiseen Suomeen.

Ensimmäiset sisarensa luostari sai Penzan kuvertimentistä Sisä-Venäjältä. Luostarissa toimi myös orpokoti. Alkuvuodet olivat vaikeita. Yhteyksien katkeaminen Venäjälle lokakuun vallankumouksen jälkeen hankaloitti elämää entisestään.

Nunnat olivat kansallisuudeltaan venäläisiä. Suomen itsenäistymisen aikoihin viranomaiset suhtautuivat kaikkiin Suomessa toimiviin venäläisiin yhteisöihin epäilevästi.



Vas: Vanhan Lintulan kirkko, 1930-luku, (Oski Talvenheimo), Museovirasto; oik: Pappi ja nunnia kirkon portailla, 1930-luku, (Valdemar Maurisalo), Museovirasto.


Luostari eli hiljaista elämäänsä, kunnes maailmanpoliittinen kriisi saavutti Suomenkin. Neuvostoliitto alkoi vaatia Suomelta takuita Leningradin puolustamiseksi. Sen perusteella Suomelta vaadittiin rajan siirtämistä Karjalan kannaksella. Suomi ei suostunut Neuvostoliiton vaatimuksiin, joten Neuvostoliitto hyökkäsi Suomeen 30.11.1939. Alkoi talvisota. Kivennapa oli lähimpänä vanhaa rajaa, joten talvisodan aattona sisariston oli siirryttävä Sisä-Suomeen turvaan.

Muutto osoittautui lopulliseksi. Paluuta vanhaan Lintulaan ei enää ollut jatkosodan jälkeen. Evakkoaika oli raskasta ikääntyneille nunnille. Monien vaiheiden jälkeen luostari löysi uuden asuinpaikan Heinäveden pitäjästä Palokin kylästä lopulta 1946. Uusi paikka valittiin arvalla Jerusalemilaisen ikonin edessä. Se oli ainoa ikoni, jonka nunnat onnistuivat ottamaan mukaansa evakuoinnin yhteydessä Kivennavan luostarista.



Vanhan päärakennuksen saliin sisustettiin ensimmäinen kirkko. Kuva: Teuvo Kanerva, 1960-luku, Museovirasto.


Arpa osoitti Hackman & Co:n tilaa Palokissa. Oli siunaus, että Valamon luostari sijaitsi vain 13 kilometrin päässä Lintulasta, sillä liturginen yhteistyö onnistui luostareiden välillä nyt helposti. Palokin maatila muuttui siis luostariksi. Sisaria oli edelleen 34 henkeä.

Alkuvuodet Palokissa olivat työntäyteisiä. Luostari eli maataloudesta. Sisaristo vanheni, ja tulevaisuus näytti epävarmalta. Uutta toivoa toi monien yhteistyötahojen kiinnostus Lintulan luostarin elämää kohtaan vuodesta 1966. Suurena tekijänä alkuvaiheessa oli Joensuun ortodoksinen mieskuoro. Luostari sai uuden alun, kun ensin valmistuivat sisariston asuintilat ja sitten uusi kirkko 1973.

Lintulan ulkoista elinvoimaa vahvistivat entisestään uusi kynttilätehdas, matkamuistomyymälä ja huoltorakennus (1988).



KAKSI TSASOUNAA

Lähellä pääkirkkoa on Lintulan hautausmaan Jumalanäidin Jerusalemilaiselle ikonille pyhitetty tsasouna. Se valmistui 1996. Vuosikymmenien ajan Lintulan nunnat haudattiin läheisen Uuden Valamon luostarin hautausmaahan. 1990-luvulla Lintulaan perustettiin oma hautausmaa. Siihen on haudattu mm. luostarin johtaja igumenia Antonina ja igumenia Marina, sekä luostarin hengellisessä ilmapiirissä viihtynyt ikonimaalari Petros Sasaki.

Pyhittäjämarttyyri Paraskevalle pyhitetty tsasouna on puolen kilometrin päässä järven rannassa. Tsasounalle kuljetaan metsäpolkua pitkin. Paraskevan tsasouna on avoinna yksityistä hiljentymistä ja rukousta varten.

LUOSTARIELÄMÄN PERIAATTEITA


Luostareiden tehtävä on rukous koko maailman puolesta. Lähtökohdan tehtävän täyttämiseen tarvitaan myös ulkoisia rakenteita ja ymmärrystä. Luostari ei ole maailmalta suljettu yhteisö, vaan se palvelee kaikkia ihmisiä ympäri vuoden. Monet etsivät vastauksia elämän tarkoitukselle. Luostarit vastaavat monien etsijöiden kysymyksiin. Luostarin hengelliseen ilmapiiriin voi kuka tahansa tulla.

Luostareissa pyritään elämään kristillisten ihanteiden mukaisesti. Toiminnoista keskeisimpiä ovat rukoileminen ja työn tekeminen. Tavoitteena on keskittää ajatukset Jumalaan ja Hänen palvelemiseensa. Luostari on otollinen paikka hengellisen elämän kasvulle, sillä koko yhteisö tähtää samaan päämäärään. On kuitenkin huomattava, että luostarikilvoitus sopii vain harvoille ihmisille, ja että kirkko pitää kaikkia kristillisen elämän muotoja yhtä arvokkaina.