Ortodoksinen paasto


Paasto on kristillisyyden perusopetusta ja toimintaa. Kristillisen paaston esikuvana on itse Jumalan Poika Kristus, joka itse paastosi erämaassa neljäkymmentä päivää (Matt. 4:1-2). Paasto kuuluu myös monien muiden suurten uskontojen perinteeseen ja käytäntöön.

Paastolla on nyky-Suomessa monenlaisia käsityksiä. Suomalaiset puhuvat paastosta lähinnä ruokaan liittyvänä pidättyvyytenä. Siihen verrattuna kristillinen paasto poikkeaa yleisestä paastokäsityksestä.

Kristillinen paasto tarkoittaa monia asioita. Kun ihminen haluaa paastota, hän käy lähimmäisen luona auttamassa, eli antamassa aikaansa toisen ihmisen hyväksi. Kristitylle lähimmäisiä ovat kaikki ympärillä olevat, ja kauempanakin olevat ihmiset.

Paastossa yritämme siis jättää turhat oma asiamme vähemmälle, ja suunnata toimintaamme muiden ihmisten hyvinvoinnin hyväksi. Paaston aikana voisimme mm. käydä vanhainkodeissa tai maahanmuuttajaperheissä kysymässä, mitä he toivoisivat suuren juhlan lähestyessä. Yleensä pelkkä yhdessäolo helpottaa. Voimmeko mennä yksinäisten luokse kysymään, mitä heille kuuluu? Kynnys saattaa olla korkea.

Ortodoksinen paasto tarkoittaa jakamista. Se, minkä voimme antaa omasta vapaa-ajastamme, annammekin toiselle ihmiselle tai perheelle. Se, mikä minulta jää yli, annan muille sitä tarvitseville. Se voi olla aineellista tai aineetonta diakoniaa. Ortodoksinen paasto ei korosta vain ruuasta pidättäytymistä, vaan kaiken aineellisen tasaista jakaantumista kaikkien tarvitsevien kesken.

Toisaalta kirkko kehottaa käyttämään yksinkertaisia ja halpoja ruoka-aineita, joiden tuottamiseen ei ole käytetty paljon aikaa eikä rahaa. Ruuan valmistamiseen käytetyn ajan voimme käyttää toistemme hyväksi. Yritämme vähentää ruoan tekemiseen käytettyjä raaka-aineita.

Ruokapaaston tarkoitus on tukea hengellistä paastoa. Se, mitä minulta jää yli, voin antaa toiselle, sille, joka apua tarvitsee. Nykyään näemme ruokajonoja seurakuntien edustoilla ruuanjakelupäivinä. Se kertoo, että minun antama aineellinen apu saattaa olla jollekin toiselle tärkeä.

Paasto on jatkuvaa

Paasto on parhaimmillaan oman elämän puhdistamista sekä hengellisesti että ruumiillisesti. Ihminen on kokonaisuus, jossa ruumis ja sielu ovat yhdenarvoisia ja riippuvassa syy-yhteydessä toisiinsa. Paasto voi opettaa myös itsehillintää.

Ortodoksisessa hurskausajattelussa jokaisen viikon keskiviikot ja perjantait ovat paastopäiviä. Tuota käytäntöä noudatetaan erityisesti luostareissa, mutta on tarkoitettu kaikille kirkon jäsenille. Joissakin perinteissä myös maanantai on paastopäivä. Keskiviikon paastoajattelun taustalla on viikonpäivän muisto. Silloin muistelemme Kristuksen kavaltamista. Perjantaina muistellaan erityisesti Kristuksen kärsimyksiä.

Paastoajoissa ja –käytännöissä on poikkeuksia, jotka on kerrottu ortodoksisessa kalenterissa. Kalenterissa kerrotaan kunkin pyhän ihmisen päivän muisto ja kirkollinen muistojuhla.

Kirkkovuoden pidemmät paastot

Kirkkovuodessa on neljä pidempää paastonaikaa. Paastot valmistavat ihmistä juhlien viettoon. Paastot ovat juhlien valmistava osa. Paastoa ei ole tarkoitettu ruumiin näännyttämiseen tai synkkyyden maksimoimiseen, vaan mielen virkeydeksi, oman sielun tutkiskelemiseksi, lähimmäisen hyväksi toimimiseksi, sekä hengelliseksi kasvuksi ja iloksi.

Joulupaasto

Paastoajat riippuvat kirkkovuoden kierrosta. Kirkkovuosi alkaa 1.9., eli voimme sanoa, että ensimmäinen varsinainen paastokausi on joulupaasto eli Kristuksen syntymään valmistava paasto. Se alkaa 15.11. Koska edellinen päivä on apostoli Filippuksen muistopäivä, paastoa kutsutaan joskus Filippuksen paastoksi. Jouluun valmistavasta paastosta on ensimmäisiä merkkejä jo 490-luvulta. Konstantinopolin paikallinen kirkolliskokous määräsi joulupaaston vuonna 1166.

Vanhassa testamentissa odotettiin Messiaan saapumista, mikä tapahtui Kristuksen syntymisessä ihmiseksi. Sen vuoksi joulupaastossakin muistelemme pyhien esi-isien ja isien sunnuntaita kahtena viimeisenä sunnuntaina ennen joulua.

Joulupaastossa ei ole varsinaisia paastopalveluksia, mutta jokaisen joulupaaston sunnuntain evankeliumitekstit valmistavat tutkiskelemaan oman elämämme suuntaa.

Suuri ja pyhä paasto

Kirkkovuoden merkittävin paasto alkaa 40 vuorokautta ennen suurta eli piinaviikkoa. Herran Pääsiäinen eli Kristuksen ylösnouseminen on kirkkovuoden kohokohta. Kirkon suurimpaan juhlaan valmistaudutaan pitkällä paastolla, jolle on vielä erityiset valmistusviikot. Valmistusviikkojen aikana jätämme tietyt ruoka-aineet vähitellen pois ruokavaliostamme. Paastoajat ja paastokäytännöt on merkitty ortodoksiseen kalenteriin.

Suuren paaston aikana emme syö liharuokia emmekä maitotuotteita, kananmunia, öljyä, emmekä kalaa. Ruoka on silloin täysin rasvatonta. Poikkeukset voi nähdä kirkkokalenterista. Paastoa voidaan lieventää tiettyinä päivinä. Kalaa saa syödä Marian ilmestymisen juhlassa (25.3.) ja Palmusunnuntaina, jotka ovat kirkkovuoden suuria juhlia.

Ensimmäinen valmistussunnuntai on Sakkeuksen sunnuntai, jolloin Kristus kehotti Sakkeusta tulemaan alas puusta ja tunnustamaan Jumalan Pojan läsnäolon. Myös meitä kehotetaan tulemaan alttiiksi Jumalan valtakunnan illattomaan päivään.

Toinen valmistussunnuntai on Fariseuksen ja publikaanin sunnuntai. Siinä ajatuksemme vievät toisen ihmisen kohtaamiseen. Molemmat rukoilijat kyllä täyttivät Jumalan tahdon, mutta eri tavalla.

Kolmas valmistussunnuntai on tuhlaajapojan sunnuntai. Väkevä evankeliumi (Luuk. 15:11-32) kertoo siitä, että vaikka tuhlaisimme elämämme maailmalla, niin katumuksen kautta pääsemme takaisin Jumalan yhteyteen, jos niin haluamme.

Neljäs on tuomiosunnuntai. Sen viesti on erittäin puhutteleva: mitä te olette jättäneet tekemättä vähäisimmille palvelijoille, sen te olette jättäneet tekemättä minulle! (Matt. 25:31-46.)

Viides sunnuntai onkin jo suuren paaston ensimmäinen sunnuntai. Sovintosunnuntaina eli laskiaissunnuntaina laskeudumme paastoon. Pyydämme anteeksi läheisiltämme.

Varsinaisen paaston toinen sunnuntai on ortodoksisuuden sunnuntai. Silloin kunnioitamme ikonien voittoa kristillisessä perinteessä: ikoneista tuli vuoden 787 kirkolliskokouksessa kristillisestä elämästä ja pyhistä kertovia hyväksyttyjä kuvia, jotka julistavat samaa ilosanomaa pyhien tekstien kanssa.

Kolmas sunnuntai on pyhitetty pyhälle Gregorios Palamakselle. Hän loi erityisen synteesin sille, miten ihminen ja Jumala voivat kohdata toisensa luomattoman valon yhdistäminä. Palamaksella oli myös hyvin vahva sosiaalisen oikeudenmukaisuuden opetus.

Neljäs sunnuntai on Ristinkumartamisen sunnuntai. Muistelemme siinä ristin merkitystä omassa elämässämme. Risti antaa meille toivon ja ohjaa meitä kohti ylösnousemusta. Risti ei ole enää kuoleman symboli, vaan ylösnousemuksen merkki ja tunnus.

Viides sunnuntai on Johannes Siinailaisen eli Johannes Klimakoksen sunnuntai. Pyhä Johannes kirjoitti ”Portaat” –nimisen kirjan, jossa hän käy pyhityksen tietä läpi askel askeleelta. Tuo kirja on hyödyllistä luettavaa juuri paaston aikana.

Kuudes paastonajan sunnuntai on Maria Egyptiläisen sunnuntai. Kertomus Mariasta tuo eteemme mahdollisuuden tehdä täydellinen muutos elämässämme. Huonomaineisesta Mariasta tuli nöyryyden ja hengellisen kasvamisen esikuva.

Viikkoa ennen Herran Pääsiäistä vietämme Palmusunnuntaita eli Herran ratsastusta Jerusalemiin. Kristus ratsasti aasilla juhlallisesti kaupunkiin tietäen edessä olevan kohtalonsa. Tapahtuman muistoksi koristelemme pajunoksia eli virpovitsoja, joiden välityksellä viemme siunausta koteihin.

Palmusunnuntaita seuraava viikko on Suuri viikko (piinaviikko), joka niin ikään on paastoviikko. Paasto huipentuu ensin Suureen Perjantaihin (pitkäperjantai), jota sanotaan vuoden ankarimmaksi paastopäiväksi. Sunnuntaina kaikki muuttuu. Paastoaika päättyy Kristuksen ylösnousemukseen, ja pääsiäisaika jatkuu 40 vuorokautta.

Suuren paaston aikana toistetaan lukuisia kertoja Efraim Syyrialaisen paastorukousta: ”Herra, minun elämäni Valtias! Estä minusta laiskuuden, velttouden, vallanhimon ja turhanpuhumisen henki! Anna minulle, Sinun palvelijallesi sielun puhtauden, nöyryyden, kärsivällisyyden ja rakkauden henki! Oi Kuningas ja Herra! Anna minun nähdä rikokseni, ja anna, etten minä veljeäni tuomitsisi, sillä siunattu olet sinä iankaikkisesti! Aamen.”

Kolmas kirkkovuoteen liittyvä pidempi paasto on Pyhien apostolien paasto, joka alkaa viikon päästä helluntaista ja päättyy apostolien Pietarin ja Paavalin muistopäivään 29.6. Paasto kertoo siitä, kuinka suuresti kirkko arvostaa juuri näitä kahta apostolia. Paastosta on merkintöjä jo 460-luvulta. Paaston lähtökohtana kerrotaan myös sitä, että fariseukset arvostelivat opetuslapsia siitä, etteivät he paastoa. Jeesus vastasi heille, etteivät häävieraat voi surra niin kauan kuin sulhanen on heidän kanssaan. Mutta tulee aika, jolloin sulhasta ei ole, ja silloin he paastoavat.

Neljäs pidempi paastokausi on Herran Äidin paasto, joka alkaa 1.8. ja päättyy Jumalanäidin kuolonuneen nukkumisen päivään 15.8. Elokuun ensimmäinen päivä on myös ristin esiintuomisen päivä. Jumalanäiti Marialla oli erittäin merkittävä tehtävä Jumalan pelastussuunnitelman toteuttamisessa. Suurempaa tehtävää kuin synnyttää Jumala ei ole olemassa. Paasto kertoo omalta osaltaan kirkon suuresta arvostuksesta Neitsyt Mariaa kohtaan. Kirkkoveisussa lauletaan: ”Iloitse Jumalanäiti, neitsyt armoitettu Maria, Herra on Sinun kanssasi! Siunattu olet sinä naisten joukossa, ja siunattu on Sinun kohtusi hedelmä, sillä Sinä olet synnyttänyt sielujemme Pelastajan!”

Jumalanäiti Maria on koko kristikunnan äiti. Hänellä on erityinen sija kristillisessä esirukousperinteessä. Hänen rukouksensa poikansa Kristuksen puoleen on ymmärretty erityisen merkittäviksi.

Paastokäytännöt vaihtelevat. Herran Äidin paastossa käytetään vain maan hedelmistä tehtyä ruokaa. Myöskään öljyä ei käytetä arkipäivisin, mutta lauantaina ja sunnuntaina sen käyttö on sallittu. Paastoon sattuvassa Kristuksen kirkastumisjuhlassa (6.8.) voidaan käyttää myös kalaa. Kalan syöntipäivinä myös öljy on sallittu.

Kirkkovuodessa on lisäksi yksittäisiä paastopäiviä, kuten Johannes Kastajan mestauspäivä 29.8. ja Ristin ylentämisen päivä 14.9.

Paastottomia aikoja ovat viikko ennen suuren paaston valmistusviikkoja, joulusta loppiaisaattoon ja pääsiäisviikko. Myöskään helluntaita seuraava viikko on paastoton.

Paasto on tarkoitettu kaikille, mutta on hyvä keskustella rippi-isän kanssa poikkeuksista. Joillekin säännölliset ateriat ovat välttämättömiä vaikkapa jonkin sairauden vuoksi.

Paastot vaikuttavat myös avioliiton vihkimiskäytäntöön. Avioliittoon ei vihitä 12.12.-6.1. välisenä aikana, suuressa paastossa, ei pääsiäisviikolla, eikä Herran äidin paastossa 1.-15.8. Hiippakunnan piispa voi myöntää poikkeusluvan avioliiton vihkimiselle myös noina aikoina.

”Kristus syntyy, kiittäkää!” Olemme siis koko ajan mukana pelastushistorian virrassa vietävinä. Kirkkovuosi tuo eteemme kirkon elämän todellisuuden. Kirkossa olemme yksi Jumalan kansa kokemassa pyhyyden läsnäolon.

Vanhan perinteen mukaan kirkkovuosi alkaa 1. syyskuuta. Vanhan bysanttilaisen käsityksen mukaan maailma luotiin 1. syyskuuta. Tuona päivänä vietetään erityistä Ekumeenisen patriarkan siunaamaa päivää luonnon puolesta. Nykyinen patriarkkamme Bartolomeos tunnetaan myös ”vihreänä patriarkkana”. Hän on ottanut luonnon suojelemisen yhdeksi teemakseen, jota kristillisen kirkonkin tulee noudattaa. Tosin luonnon suojeleminen on vanhaa kristillistä opetusta, johon annetaan ohjeet jo Mooseksen kirjan ensimmäisestä luvusta.

Kirkkovuoden liturginen huipennus on Herran Pääsiäinen, johon valmistaudutaan suurella paastolla, ja jota seuraa 40 päivän pääsiäisaika. Monet Raamatun lukukappaleet aloitetaan alusta pääsiäisestä, joten sitä voi myös hyvällä syyllä kutsua uudeksi aluksi.

Herran Pääsiäinen on niin sanottu liikkuva juhla eli sen ajankohta vaihtelee vuosittain. Pääsiäiseen liittyvät juhlat ja paastot liikkuvat pääsiäisen ajankohdan mukaisesti.

Kirkkovuodessa vuorottelevat juhla-ajat ja paastot. Juhlia edeltävät lisäksi esijuhlat ja jälkijuhlat.

Pidempiä paastonaikoja on neljä kappaletta kirkkovuodessa: joulupaasto, suuri ja pyhä paasto, apostolien paasto ja Herran äidin paasto.

Pääsiäisen merkitys kirkossa

Kristuksen ylösnousemus on kirkon tärkein juhla ja jokavuotinen tapahtuma. Teologisesti ajateltuna pääsiäinen on kaiken kristillisen elämän ydintapahtuma. Jos ylösnousemusta ei tunnusteta, silloin ei tunnusteta kristillistä uskoakaan. Juhla aloitetaan heti auringonlaskun alettua, jolloin liturginen vuorokausikin on vaihtunut uuteen.

Nykykäytännössä pääsiäisen juhliminen aloitetaan vuorokauden vaihduttua sunnuntaiksi klo 24.00, jolloin alkaa riemullinen aamupalvelus. Varsinaista pääsiäisaikaa kestää 40 päivää, aina helatorstaihin saakka. Tuona juhla-aikana kirkossa lauletaan jokaisessa palveluksessa pääsiäistroparia, joka kertoo juhlan sisällön kiteytetysti: ”Kristus nousi kuolleista, kuolemallaan kuoleman voitti, ja haudoissa oleville elämän antoi”.

Kristuksen ylösnousemuksen juhlaa vietetään joka sunnuntai vuoden ympäri. Siksi voimme sanoa, että sunnuntait ovat ”pieniä pääsiäisiä”.

12 suurta juhlaa

Kirkkovuoden suuret juhlat valmistavat meitä suurimpaa juhlaa, eli Herran Pääsiäistä varten.

Jumalansynnyttäjän Neitseen Marian syntymä 8.9. Kauan lapsettomuudesta kärsineet Joakim ja Anna saivat lopulta tiedon Marian syntymästä. Juhlan aihe liittyy Marian suureen tehtävään tulla Jumalanäidiksi.

Kunniallisen ja Eläväksitekevän Ristin ylentäminen 14.9. Ristin juhlan aihe juontuu 300-luvun tapahtumasta, jossa keisarinna Helena teki kaivauksia pyhällä maalla ja löysi Herran ristin. Jerusalemin piispa nosti ristin kaiken kansan nähtäville. Risti osoittautui eläväksitekeväksi eli oikeaksi Herran ristiksi.

Jumalansynnyttäjän Neitseen Marian temppeliintuominen 21.11. Marian vanhemmat Joakin ja Anna lupasivat Jumalalle, että jos he saavat lapsen, he vievät sen temppeliin 3-vuotiaana. Tapahtumaan liittyi ihme, joka ennakoi Marian tulevaa suurta tehtävää. Maria juoksi temppelin kaikkein pyhimpään, jonne ylipappikin sai mennä vain kerran vuodessa.

Herramme Jeesuksen Kristuksen syntymä 25.12. (joulu). Kristuksen syntymää juhlittiin alkuvuosisatoina yhdessä teofanian eli Kristuksen kasteen juhlan kanssa. Maailman Vapahtaja syntyi vaatimattomiin oloihin Betlehemissä. Jumalan Pojan syntyminen maailmaan oli merkki uudesta liitosta Jumalan ja ihmisen välillä. Kristus oli uusi Adam, joka avasi uudelleen ihmiskunnalle mahdollisuuden pelastukseen.

Teofania, Jumalan ilmestyminen, Herran kaste 6.1. Kristus aloitti julkisen toimintansa noin 30-vuotiaana ottamalla Johannekselta kasteen Jordanilla. Johannes ensin kieltäytyi, mutta suostui lopulta. Samalla taivaasta kuului Isän ääni, ja Pyhä Henki kuin kyyhkynen lensi sen paikan yli. Siksi juhlaa kutsutaan Jumalan ilmestymiseksi. Pyhä Kolminaisuus ilmoitti itsestään ihmisille.

Herran temppeliintuominen 2.2. Jeesus-lapsi vietiin temppeliin 40 päivän ikäisenä, niin kuin tapana oli. Samalla hänen vanhempansa Joosef ja Maria toivat uhrilahjana kaksi kyyhkystä. Vanhurskas Simeon otti lapsen käsivarsilleen ja ennusti tästä voimallisesti: ”Herra, nyt Sinä annat palvelijasi rauhassa lähteä, sillä minun silmäni ovat nähneet sinun autuutesi…”. Paikalla oli myös naisprofeetta Hanna.

Jumalansynnyttäjän Neitseen Marian ilmestys 25.3. Pelastuksen alkuna voidaan pitää myös enkeli Gabrielin ilmestymistä Marialle. Maria myöntyi enkelin sanomalle ja suostui Jumalansynnyttäjäksi: ”Minä olen Herran palvelija. Tapahtukoon minulle sinun tahtosi mukaan.” Yhdeksän kuukauden kuluttua tästä juhlasta vietetään Kristuksen syntymää eli joulua.

Herran Ratsastus Jerusalemiin eli Palmusunnuntai (viikkoa ennen pääsiäistä). Jeesus ratsasti juhlallisesti Jerusalemiin aasilla. Ihmiset ottivat hänet vastaan kuninkaana heitellen ratsun eteen vaatteita ja palmunoksia. Juhla ennakoi tulevia tapahtumia, jotka veivät Kristuksen ristiinnaulitsemiseen ja ylösnousemiseen.

Herran taivaaseenastuminen eli helatorstai (40 päivää pääsiäisestä). Kristus nousi kaikkien nähden taivaaseen ja katosi näkyvistä. Kaksi valkoisiin pukeutunutta miestä sanoivat, että Jeesus on tuleva samalla tavalla takaisin maan päälle.

Pyhän Kolminaisuuden päivä eli helluntai (50 päivää pääsiäisestä). Kirkon syntymäpäivää vietetään helluntaina, sillä tuolloin opetuslapset eli apostolit saivat Pyhän Hengen, ja lähtivät viemään eteenpäin sanomaa Kristuksen ylösnousemuksesta. Apostolinen kirkko laajeni vähitellen koko Rooman valtakunnan alueelle.

Herramme Jeesuksen Kristuksen kirkastuminen 6.8. Jeesus otti mukaansa kolme opetuslastaan Pietarin, Jaakobin ja Johanneksen, ja vei heidät Taaborin vuorelle. Siellä ollessaan Kristus silminnähden kirkastui ja vahvisti niin opetuslastensa uskoa ylösnousemukseen. Samalla Jeesuksen seurassa olivat Mooses ja Elia. Kirkas luomaton valo sai opetuslapset hämilleen.

Jumalansynnyttäjän Neitseen Marian kuolonuneen nukkuminen 15.8. Enkeli Gabriel ilmoitti Marialle kuolemasta kolme päivää etukäteen. Ihmeellisellä tavalla kaikki apostolit Tuomasta lukuun ottamatta saapuivat Marian kuolinvuoteen äärelle. Kristus itse nouti äitinsä sielun ja vei sen taivaaseen.

Näiden lisäksi on ns. keskisuuria ja pieniä juhlia, kuten Neitseen Marian suojelus 1.10., Johannes Kastajan juhlat ja apostolien muistopäivät.

Joidenkin pyhien ihmisten muistopäiviä vietetään paikallisesti hyvinkin juhlallisesti. Kirkkojen suojeluspyhinä vietetään praasniekkaa, paikallista kirkkojuhlaa.

Jokainen kristitty on saanut nimensä jonkun pyhän ihmisen mukaan, ja viettää nimipäiväänsä tuon pyhän muistopäivänä.

Ajan pyhittäminen

Ortodoksisessa kirkossa jumalanpalvelukset ovat erittäin keskeisellä sijalla kirkon elämässä. Koko ihmisen elämä on tarkoitettu Jumalan palvelemiseen, ja sama näkyy myös mahdollisimman konkreettisesti kirkon elämässä. Jumalanpalvelukset ovat yhteisen rukouksen paikkoja. Sekä yhteisen että yksityisen rukouselämän merkitystä korostetaan.

Vuorokauden ajallinen pyhittäminen

Vuorokauden jumalanpalveluksia on yhdeksän kappaletta. Liturginen vuorokausi alkaa auringon laskusta. Ensimmäinen palvelus on siis ehtoopalvelus. Sitten tulevat ehtoonjälkeinen palvelus, puoliyöpalvelus, aamupalvelus, ensimmäinen, kolmas, kuudes ja yhdeksäs hetki. Vigilia on palvelus, jossa on ehtoopalvelus ja aamupalvelus yhdistettynä. Vigilioita toimitetaan juhlien aattona, erityisesti lauantai-iltaisin. Liturgia on koko ajan pyhittämisen ydin. Siinä yhdistyy ajallisuus ja iankaikkisuus.

Aikaa voimme pyhittää myös muilla erityisillä jumalanpalveluksilla, kuten akatistoksilla (rukouspalvelus jonkun pyhän kunniaksi), molebeneilla (rukouspalvelus), praaviloilla (iltarukouspalvelus) tai litanioilla ja panihidoilla (rukouspalvelus edesmenneiden puolesta). Merkkipäivinä voimme toimittaa kiitosrukouspalveluksen ja jonkin esineen käyttöön ottamiseksi tai kodin pyhittämiseksi toimitamme vedenpyhityksen tai vastaavan palveluksen. Pyhien palvelusten toimittajana on aina pappi, mutta niin sanottuja hetkipalveluksia voivat toimittaa myös maallikot.

Viikonpäivillä on omat muisteluaiheensa.

Maanantai: enkelien muisto

Tiistai: Johannes Kastaja ja muut profeetat

Keskiviikko: Kristuksen kavaltaminen

Torstai: pyhät apostolit ja esipaimenet

Perjantai: Kristuksen kärsimykset

Lauantai: vainajien ja kaikkien pyhien, erityisesti Jumalansynnyttäjän muisto

Sunnuntai: Kristuksen ylösnousemus

Erityisesti lauantait ovat vainajien muistelupäiviä. Lisäksi erityisiä vainajien muistelupäiviä on tuomiosunnuntaita edeltävä lauantai, Tuomaan tiistai (eli Tuomaan sunnuntain jälkeinen tiistai), sielujen lauantai (helluntain aatto) ja lokakuun 26:tta edeltävä lauantai (Dimitrin lauantai).


Ortodoksinen kirkkovuosi ja 12 suurta juhlaa

Ortodoksinen kirkkovuosi rakentiiroiiuu vuoden mukaan vaihtuville teemoille. Kirkkovuosi on tarkoitettu elettäväksi todeksi omassa elämässä: kristitty seuraa kirkkovuotta kokeakseen pyhät tapahtumat vuosittain ja eheyttääkseen siten hengellistä elämäänsä. Kirkkovuoden seuraaminen on osa Kirkon Pyhää Traditiota eli Kirkon pyhää kokemusta. Kirkkovuoden seuraamisessa kohtaavat iankaikkisuus ja tämä todellisuus.

Kirkossa laulamme, että ”Kristus syntyy, kiittäkää!” Olemme siis koko ajan mukana pelastushistorian virrassa vietävinä. Kirkkovuosi tuo eteemme kirkon elämän todellisuuden. Kirkossa olemme yksi Jumalan kansa kokemassa pyhyyden läsnäolon.

Vanhan perinteen mukaan kirkkovuosi alkaa 1. syyskuuta. Vanhan bysanttilaisen käsityksen mukaan maailma luotiin 1. syyskuuta. Tuona päivänä vietetään erityistä Ekumeenisen patriarkan siunaamaa päivää luonnon puolesta. Nykyinen patriarkkamme Bartolomeos tunnetaan myös ”vihreänä patriarkkana”. Hän on ottanut luonnon suojelemisen yhdeksi teemakseen, jota kristillisen kirkonkin tulee noudattaa. Tosin luonnon suojeleminen on vanhaa kristillistä opetusta, johon annetaan ohjeet jo Mooseksen kirjan ensimmäisestä luvusta.

Kirkkovuoden liturginen huipennus on Herran Pääsiäinen, johon valmistaudutaan suurella paastolla, ja jota seuraa 40 päivän pääsiäisaika. Monet Raamatun lukukappaleet aloitetaan alusta pääsiäisestä, joten sitä voi myös hyvällä syyllä kutsua uudeksi aluksi.

Herran Pääsiäinen on niin sanottu liikkuva juhla eli sen ajankohta vaihtelee vuosittain. Pääsiäiseen liittyvät juhlat ja paastot liikkuvat pääsiäisen ajankohdan mukaisesti.

Kirkkovuodessa vuorottelevat juhla-ajat ja paastot. Juhlia edeltävät lisäksi esijuhlat ja jälkijuhlat.

Pidempiä paastonaikoja on neljä kappaletta kirkkovuodessa: joulupaasto, suuri ja pyhä paasto, apostolien paasto ja Herran äidin paasto.

Pääsiäisen merkitys kirkossa

Kristuksen ylösnousemus on kirkon tärkein juhla ja jokavuotinen tapahtuma. Teologisesti ajateltuna pääsiäinen on kaiken kristillisen elämän ydintapahtuma. Jos ylösnousemusta ei tunnusteta, silloin ei tunnusteta kristillistä uskoakaan. Juhla aloitetaan heti auringonlaskun alettua, jolloin liturginen vuorokausikin on vaihtunut uuteen.

Nykykäytännössä pääsiäisen juhliminen aloitetaan vuorokauden vaihduttua sunnuntaiksi klo 24.00, jolloin alkaa riemullinen aamupalvelus. Varsinaista pääsiäisaikaa kestää 40 päivää, aina helatorstaihin saakka. Tuona juhla-aikana kirkossa lauletaan jokaisessa palveluksessa pääsiäistroparia, joka kertoo juhlan sisällön kiteytetysti: ”Kristus nousi kuolleista, kuolemallaan kuoleman voitti, ja haudoissa oleville elämän antoi”.

Kristuksen ylösnousemuksen juhlaa vietetään joka sunnuntai vuoden ympäri. Siksi voimme sanoa, että sunnuntait ovat ”pieniä pääsiäisiä”.

12 suurta juhlaa

Kirkkovuoden suuret juhlat valmistavat meitä suurimpaa juhlaa, eli Herran Pääsiäistä varten.

Jumalansynnyttäjän Neitseen Marian syntymä 8.9. Kauan lapsettomuudesta kärsineet Joakim ja Anna saivat lopulta tiedon Marian syntymästä. Juhlan aihe liittyy Marian suureen tehtävään tulla Jumalanäidiksi.

Kunniallisen ja Eläväksitekevän Ristin ylentäminen 14.9. Ristin juhlan aihe juontuu 300-luvun tapahtumasta, jossa keisarinna Helena teki kaivauksia pyhällä maalla ja löysi Herran ristin. Jerusalemin piispa nosti ristin kaiken kansan nähtäville. Risti osoittautui eläväksitekeväksi eli oikeaksi Herran ristiksi.

Jumalansynnyttäjän Neitseen Marian temppeliintuominen 21.11. Marian vanhemmat Joakin ja Anna lupasivat Jumalalle, että jos he saavat lapsen, he vievät sen temppeliin 3-vuotiaana. Tapahtumaan liittyi ihme, joka ennakoi Marian tulevaa suurta tehtävää. Maria juoksi temppelin kaikkein pyhimpään, jonne ylipappikin sai mennä vain kerran vuodessa.

Herramme Jeesuksen Kristuksen syntymä 25.12. (joulu). Kristuksen syntymää juhlittiin alkuvuosisatoina yhdessä teofanian eli Kristuksen kasteen juhlan kanssa. Maailman Vapahtaja syntyi vaatimattomiin oloihin Betlehemissä. Jumalan Pojan syntyminen maailmaan oli merkki uudesta liitosta Jumalan ja ihmisen välillä. Kristus oli uusi Adam, joka avasi uudelleen ihmiskunnalle mahdollisuuden pelastukseen.

Teofania, Jumalan ilmestyminen, Herran kaste 6.1. Kristus aloitti julkisen toimintansa noin 30-vuotiaana ottamalla Johannekselta kasteen Jordanilla. Johannes ensin kieltäytyi, mutta suostui lopulta. Samalla taivaasta kuului Isän ääni, ja Pyhä Henki kuin kyyhkynen lensi sen paikan yli. Siksi juhlaa kutsutaan Jumalan ilmestymiseksi. Pyhä Kolminaisuus ilmoitti itsestään ihmisille.

Herran temppeliintuominen 2.2. Jeesus-lapsi vietiin temppeliin 40 päivän ikäisenä, niin kuin tapana oli. Samalla hänen vanhempansa Joosef ja Maria toivat uhrilahjana kaksi kyyhkystä. Vanhurskas Simeon otti lapsen käsivarsilleen ja ennusti tästä voimallisesti: ”Herra, nyt Sinä annat palvelijasi rauhassa lähteä, sillä minun silmäni ovat nähneet sinun autuutesi…”. Paikalla oli myös naisprofeetta Hanna.

Jumalansynnyttäjän Neitseen Marian ilmestys 25.3. Pelastuksen alkuna voidaan pitää myös enkeli Gabrielin ilmestymistä Marialle. Maria myöntyi enkelin sanomalle ja suostui Jumalansynnyttäjäksi: ”Minä olen Herran palvelija. Tapahtukoon minulle sinun tahtosi mukaan.” Yhdeksän kuukauden kuluttua tästä juhlasta vietetään Kristuksen syntymää eli joulua.

Herran Ratsastus Jerusalemiin eli Palmusunnuntai (viikkoa ennen pääsiäistä). Jeesus ratsasti juhlallisesti Jerusalemiin aasilla. Ihmiset ottivat hänet vastaan kuninkaana heitellen ratsun eteen vaatteita ja palmunoksia. Juhla ennakoi tulevia tapahtumia, jotka veivät Kristuksen ristiinnaulitsemiseen ja ylösnousemiseen.

Herran taivaaseenastuminen eli helatorstai (40 päivää pääsiäisestä). Kristus nousi kaikkien nähden taivaaseen ja katosi näkyvistä. Kaksi valkoisiin pukeutunutta miestä sanoivat, että Jeesus on tuleva samalla tavalla takaisin maan päälle.

Pyhän Kolminaisuuden päivä eli helluntai (50 päivää pääsiäisestä). Kirkon syntymäpäivää vietetään helluntaina, sillä tuolloin opetuslapset eli apostolit saivat Pyhän Hengen, ja lähtivät viemään eteenpäin sanomaa Kristuksen ylösnousemuksesta. Apostolinen kirkko laajeni vähitellen koko Rooman valtakunnan alueelle.

Herramme Jeesuksen Kristuksen kirkastuminen 6.8. Jeesus otti mukaansa kolme opetuslastaan Pietarin, Jaakobin ja Johanneksen, ja vei heidät Taaborin vuorelle. Siellä ollessaan Kristus silminnähden kirkastui ja vahvisti niin opetuslastensa uskoa ylösnousemukseen. Samalla Jeesuksen seurassa olivat Mooses ja Elia. Kirkas luomaton valo sai opetuslapset hämilleen.

Jumalansynnyttäjän Neitseen Marian kuolonuneen nukkuminen 15.8. Enkeli Gabriel ilmoitti Marialle kuolemasta kolme päivää etukäteen. Ihmeellisellä tavalla kaikki apostolit Tuomasta lukuun ottamatta saapuivat Marian kuolinvuoteen äärelle. Kristus itse nouti äitinsä sielun ja vei sen taivaaseen.

Näiden lisäksi on ns. keskisuuria ja pieniä juhlia, kuten Neitseen Marian suojelus 1.10., Johannes Kastajan juhlat ja apostolien muistopäivät.

Joidenkin pyhien ihmisten muistopäiviä vietetään paikallisesti hyvinkin juhlallisesti. Kirkkojen suojeluspyhinä vietetään praasniekkaa, paikallista kirkkojuhlaa.

Jokainen kristitty on saanut nimensä jonkun pyhän ihmisen mukaan, ja viettää nimipäiväänsä tuon pyhän muistopäivänä.

Ajan pyhittäminen

Ortodoksisessa kirkossa jumalanpalvelukset ovat erittäin keskeisellä sijalla kirkon elämässä. Koko ihmisen elämä on tarkoitettu Jumalan palvelemiseen, ja sama näkyy myös mahdollisimman konkreettisesti kirkon elämässä. Jumalanpalvelukset ovat yhteisen rukouksen paikkoja. Sekä yhteisen että yksityisen rukouselämän merkitystä korostetaan.

Vuorokauden ajallinen pyhittäminen

Vuorokauden jumalanpalveluksia on yhdeksän kappaletta. Liturginen vuorokausi alkaa auringon laskusta. Ensimmäinen palvelus on siis ehtoopalvelus. Sitten tulevat ehtoonjälkeinen palvelus, puoliyöpalvelus, aamupalvelus, ensimmäinen, kolmas, kuudes ja yhdeksäs hetki. Vigilia on palvelus, jossa on ehtoopalvelus ja aamupalvelus yhdistettynä. Vigilioita toimitetaan juhlien aattona, erityisesti lauantai-iltaisin. Liturgia on koko ajan pyhittämisen ydin. Siinä yhdistyy ajallisuus ja iankaikkisuus.

Aikaa voimme pyhittää myös muilla erityisillä jumalanpalveluksilla, kuten akatistoksilla (rukouspalvelus jonkun pyhän kunniaksi), molebeneilla (rukouspalvelus), praaviloilla (iltarukouspalvelus) tai litanioilla ja panihidoilla (rukouspalvelus edesmenneiden puolesta). Merkkipäivinä voimme toimittaa kiitosrukouspalveluksen ja jonkin esineen käyttöön ottamiseksi tai kodin pyhittämiseksi toimitamme vedenpyhityksen tai vastaavan palveluksen. Pyhien palvelusten toimittajana on aina pappi, mutta niin sanottuja hetkipalveluksia voivat toimittaa myös maallikot.

Viikonpäivillä on omat muisteluaiheensa.

Maanantai: enkelien muisto

Tiistai: Johannes Kastaja ja muut profeetat

Keskiviikko: Kristuksen kavaltaminen

Torstai: pyhät apostolit ja esipaimenet

Perjantai: Kristuksen kärsimykset

Lauantai: vainajien ja kaikkien pyhien, erityisesti Jumalansynnyttäjän muisto

Sunnuntai: Kristuksen ylösnousemus

Erityisesti lauantait ovat vainajien muistelupäiviä. Lisäksi erityisiä vainajien muistelupäiviä on tuomiosunnuntaita edeltävä lauantai, Tuomaan tiistai (eli Tuomaan sunnuntain jälkeinen tiistai), sielujen lauantai (helluntain aatto) ja lokakuun 26:tta edeltävä lauantai (Dimitrin lauantai).

Ortodoksinen kirkkovuosi rakentiiroiiuu vuoden mukaan vaihtuville teemoille. Kirkkovuosi on tarkoitettu elettäväksi todeksi omassa elämässä: kristitty seuraa kirkkovuotta kokeakseen pyhät tapahtumat vuosittain ja eheyttääkseen siten hengellistä elämäänsä. Kirkkovuoden seuraaminen on osa Kirkon Pyhää Traditiota eli Kirkon pyhää kokemusta. Kirkkovuoden seuraamisessa kohtaavat iankaikkisuus ja tämä todellisuus.

Kirkossa laulamme, että ”Kristus syntyy, kiittäkää!” Olemme siis koko ajan mukana pelastushistorian virrassa vietävinä. Kirkkovuosi tuo eteemme kirkon elämän todellisuuden. Kirkossa olemme yksi Jumalan kansa kokemassa pyhyyden läsnäolon.

Vanhan perinteen mukaan kirkkovuosi alkaa 1. syyskuuta. Vanhan bysanttilaisen käsityksen mukaan maailma luotiin 1. syyskuuta. Tuona päivänä vietetään erityistä Ekumeenisen patriarkan siunaamaa päivää luonnon puolesta. Nykyinen patriarkkamme Bartolomeos tunnetaan myös ”vihreänä patriarkkana”. Hän on ottanut luonnon suojelemisen yhdeksi teemakseen, jota kristillisen kirkonkin tulee noudattaa. Tosin luonnon suojeleminen on vanhaa kristillistä opetusta, johon annetaan ohjeet jo Mooseksen kirjan ensimmäisestä luvusta.

Kirkkovuoden liturginen huipennus on Herran Pääsiäinen, johon valmistaudutaan suurella paastolla, ja jota seuraa 40 päivän pääsiäisaika. Monet Raamatun lukukappaleet aloitetaan alusta pääsiäisestä, joten sitä voi myös hyvällä syyllä kutsua uudeksi aluksi.

Herran Pääsiäinen on niin sanottu liikkuva juhla eli sen ajankohta vaihtelee vuosittain. Pääsiäiseen liittyvät juhlat ja paastot liikkuvat pääsiäisen ajankohdan mukaisesti.

Kirkkovuodessa vuorottelevat juhla-ajat ja paastot. Juhlia edeltävät lisäksi esijuhlat ja jälkijuhlat.

Pidempiä paastonaikoja on neljä kappaletta kirkkovuodessa: joulupaasto, suuri ja pyhä paasto, apostolien paasto ja Herran äidin paasto.

Pääsiäisen merkitys kirkossa

Kristuksen ylösnousemus on kirkon tärkein juhla ja jokavuotinen tapahtuma. Teologisesti ajateltuna pääsiäinen on kaiken kristillisen elämän ydintapahtuma. Jos ylösnousemusta ei tunnusteta, silloin ei tunnusteta kristillistä uskoakaan. Juhla aloitetaan heti auringonlaskun alettua, jolloin liturginen vuorokausikin on vaihtunut uuteen.

Nykykäytännössä pääsiäisen juhliminen aloitetaan vuorokauden vaihduttua sunnuntaiksi klo 24.00, jolloin alkaa riemullinen aamupalvelus. Varsinaista pääsiäisaikaa kestää 40 päivää, aina helatorstaihin saakka. Tuona juhla-aikana kirkossa lauletaan jokaisessa palveluksessa pääsiäistroparia, joka kertoo juhlan sisällön kiteytetysti: ”Kristus nousi kuolleista, kuolemallaan kuoleman voitti, ja haudoissa oleville elämän antoi”.

Kristuksen ylösnousemuksen juhlaa vietetään joka sunnuntai vuoden ympäri. Siksi voimme sanoa, että sunnuntait ovat ”pieniä pääsiäisiä”.

12 suurta juhlaa

Kirkkovuoden suuret juhlat valmistavat meitä suurimpaa juhlaa, eli Herran Pääsiäistä varten.

Jumalansynnyttäjän Neitseen Marian syntymä 8.9. Kauan lapsettomuudesta kärsineet Joakim ja Anna saivat lopulta tiedon Marian syntymästä. Juhlan aihe liittyy Marian suureen tehtävään tulla Jumalanäidiksi.

Kunniallisen ja Eläväksitekevän Ristin ylentäminen 14.9. Ristin juhlan aihe juontuu 300-luvun tapahtumasta, jossa keisarinna Helena teki kaivauksia pyhällä maalla ja löysi Herran ristin. Jerusalemin piispa nosti ristin kaiken kansan nähtäville. Risti osoittautui eläväksitekeväksi eli oikeaksi Herran ristiksi.

Jumalansynnyttäjän Neitseen Marian temppeliintuominen 21.11. Marian vanhemmat Joakin ja Anna lupasivat Jumalalle, että jos he saavat lapsen, he vievät sen temppeliin 3-vuotiaana. Tapahtumaan liittyi ihme, joka ennakoi Marian tulevaa suurta tehtävää. Maria juoksi temppelin kaikkein pyhimpään, jonne ylipappikin sai mennä vain kerran vuodessa.

Herramme Jeesuksen Kristuksen syntymä 25.12. (joulu). Kristuksen syntymää juhlittiin alkuvuosisatoina yhdessä teofanian eli Kristuksen kasteen juhlan kanssa. Maailman Vapahtaja syntyi vaatimattomiin oloihin Betlehemissä. Jumalan Pojan syntyminen maailmaan oli merkki uudesta liitosta Jumalan ja ihmisen välillä. Kristus oli uusi Adam, joka avasi uudelleen ihmiskunnalle mahdollisuuden pelastukseen.

Teofania, Jumalan ilmestyminen, Herran kaste 6.1. Kristus aloitti julkisen toimintansa noin 30-vuotiaana ottamalla Johannekselta kasteen Jordanilla. Johannes ensin kieltäytyi, mutta suostui lopulta. Samalla taivaasta kuului Isän ääni, ja Pyhä Henki kuin kyyhkynen lensi sen paikan yli. Siksi juhlaa kutsutaan Jumalan ilmestymiseksi. Pyhä Kolminaisuus ilmoitti itsestään ihmisille.

Herran temppeliintuominen 2.2. Jeesus-lapsi vietiin temppeliin 40 päivän ikäisenä, niin kuin tapana oli. Samalla hänen vanhempansa Joosef ja Maria toivat uhrilahjana kaksi kyyhkystä. Vanhurskas Simeon otti lapsen käsivarsilleen ja ennusti tästä voimallisesti: ”Herra, nyt Sinä annat palvelijasi rauhassa lähteä, sillä minun silmäni ovat nähneet sinun autuutesi…”. Paikalla oli myös naisprofeetta Hanna.

Jumalansynnyttäjän Neitseen Marian ilmestys 25.3. Pelastuksen alkuna voidaan pitää myös enkeli Gabrielin ilmestymistä Marialle. Maria myöntyi enkelin sanomalle ja suostui Jumalansynnyttäjäksi: ”Minä olen Herran palvelija. Tapahtukoon minulle sinun tahtosi mukaan.” Yhdeksän kuukauden kuluttua tästä juhlasta vietetään Kristuksen syntymää eli joulua.

Herran Ratsastus Jerusalemiin eli Palmusunnuntai (viikkoa ennen pääsiäistä). Jeesus ratsasti juhlallisesti Jerusalemiin aasilla. Ihmiset ottivat hänet vastaan kuninkaana heitellen ratsun eteen vaatteita ja palmunoksia. Juhla ennakoi tulevia tapahtumia, jotka veivät Kristuksen ristiinnaulitsemiseen ja ylösnousemiseen.

Herran taivaaseenastuminen eli helatorstai (40 päivää pääsiäisestä). Kristus nousi kaikkien nähden taivaaseen ja katosi näkyvistä. Kaksi valkoisiin pukeutunutta miestä sanoivat, että Jeesus on tuleva samalla tavalla takaisin maan päälle.

Pyhän Kolminaisuuden päivä eli helluntai (50 päivää pääsiäisestä). Kirkon syntymäpäivää vietetään helluntaina, sillä tuolloin opetuslapset eli apostolit saivat Pyhän Hengen, ja lähtivät viemään eteenpäin sanomaa Kristuksen ylösnousemuksesta. Apostolinen kirkko laajeni vähitellen koko Rooman valtakunnan alueelle.

Herramme Jeesuksen Kristuksen kirkastuminen 6.8. Jeesus otti mukaansa kolme opetuslastaan Pietarin, Jaakobin ja Johanneksen, ja vei heidät Taaborin vuorelle. Siellä ollessaan Kristus silminnähden kirkastui ja vahvisti niin opetuslastensa uskoa ylösnousemukseen. Samalla Jeesuksen seurassa olivat Mooses ja Elia. Kirkas luomaton valo sai opetuslapset hämilleen.

Jumalansynnyttäjän Neitseen Marian kuolonuneen nukkuminen 15.8. Enkeli Gabriel ilmoitti Marialle kuolemasta kolme päivää etukäteen. Ihmeellisellä tavalla kaikki apostolit Tuomasta lukuun ottamatta saapuivat Marian kuolinvuoteen äärelle. Kristus itse nouti äitinsä sielun ja vei sen taivaaseen.

Näiden lisäksi on ns. keskisuuria ja pieniä juhlia, kuten Neitseen Marian suojelus 1.10., Johannes Kastajan juhlat ja apostolien muistopäivät.

Joidenkin pyhien ihmisten muistopäiviä vietetään paikallisesti hyvinkin juhlallisesti. Kirkkojen suojeluspyhinä vietetään praasniekkaa, paikallista kirkkojuhlaa.

Jokainen kristitty on saanut nimensä jonkun pyhän ihmisen mukaan, ja viettää nimipäiväänsä tuon pyhän muistopäivänä.

Ajan pyhittäminen

Ortodoksisessa kirkossa jumalanpalvelukset ovat erittäin keskeisellä sijalla kirkon elämässä. Koko ihmisen elämä on tarkoitettu Jumalan palvelemiseen, ja sama näkyy myös mahdollisimman konkreettisesti kirkon elämässä. Jumalanpalvelukset ovat yhteisen rukouksen paikkoja. Sekä yhteisen että yksityisen rukouselämän merkitystä korostetaan.

Vuorokauden ajallinen pyhittäminen

Vuorokauden jumalanpalveluksia on yhdeksän kappaletta. Liturginen vuorokausi alkaa auringon laskusta. Ensimmäinen palvelus on siis ehtoopalvelus. Sitten tulevat ehtoonjälkeinen palvelus, puoliyöpalvelus, aamupalvelus, ensimmäinen, kolmas, kuudes ja yhdeksäs hetki. Vigilia on palvelus, jossa on ehtoopalvelus ja aamupalvelus yhdistettynä. Vigilioita toimitetaan juhlien aattona, erityisesti lauantai-iltaisin. Liturgia on koko ajan pyhittämisen ydin. Siinä yhdistyy ajallisuus ja iankaikkisuus.

Aikaa voimme pyhittää myös muilla erityisillä jumalanpalveluksilla, kuten akatistoksilla (rukouspalvelus jonkun pyhän kunniaksi), molebeneilla (rukouspalvelus), praaviloilla (iltarukouspalvelus) tai litanioilla ja panihidoilla (rukouspalvelus edesmenneiden puolesta). Merkkipäivinä voimme toimittaa kiitosrukouspalveluksen ja jonkin esineen käyttöön ottamiseksi tai kodin pyhittämiseksi toimitamme vedenpyhityksen tai vastaavan palveluksen. Pyhien palvelusten toimittajana on aina pappi, mutta niin sanottuja hetkipalveluksia voivat toimittaa myös maallikot.

Viikonpäivillä on omat muisteluaiheensa.

Maanantai: enkelien muisto

Tiistai: Johannes Kastaja ja muut profeetat

Keskiviikko: Kristuksen kavaltaminen

Torstai: pyhät apostolit ja esipaimenet

Perjantai: Kristuksen kärsimykset

Lauantai: vainajien ja kaikkien pyhien, erityisesti Jumalansynnyttäjän muisto

Sunnuntai: Kristuksen ylösnousemus

Erityisesti lauantait ovat vainajien muistelupäiviä. Lisäksi erityisiä vainajien muistelupäiviä on tuomiosunnuntaita edeltävä lauantai, Tuomaan tiistai (eli Tuomaan sunnuntain jälkeinen tiistai), sielujen lauantai (helluntain aatto) ja lokakuun 26:tta edeltävä lauantai (Dimitrin lauantai).

Ortodoksinen kirkkovuosi rakentiiroiiuu vuoden mukaan vaihtuville teemoille. Kirkkovuosi on tarkoitettu elettäväksi todeksi omassa elämässä: kristitty seuraa kirkkovuotta kokeakseen pyhät tapahtumat vuosittain ja eheyttääkseen siten hengellistä elämäänsä. Kirkkovuoden seuraaminen on osa Kirkon Pyhää Traditiota eli Kirkon pyhää kokemusta. Kirkkovuoden seuraamisessa kohtaavat iankaikkisuus ja tämä todellisuus.

Kirkossa laulamme, että ”Kristus syntyy, kiittäkää!” Olemme siis koko ajan mukana pelastushistorian virrassa vietävinä. Kirkkovuosi tuo eteemme kirkon elämän todellisuuden. Kirkossa olemme yksi Jumalan kansa kokemassa pyhyyden läsnäolon.

Vanhan perinteen mukaan kirkkovuosi alkaa 1. syyskuuta. Vanhan bysanttilaisen käsityksen mukaan maailma luotiin 1. syyskuuta. Tuona päivänä vietetään erityistä Ekumeenisen patriarkan siunaamaa päivää luonnon puolesta. Nykyinen patriarkkamme Bartolomeos tunnetaan myös ”vihreänä patriarkkana”. Hän on ottanut luonnon suojelemisen yhdeksi teemakseen, jota kristillisen kirkonkin tulee noudattaa. Tosin luonnon suojeleminen on vanhaa kristillistä opetusta, johon annetaan ohjeet jo Mooseksen kirjan ensimmäisestä luvusta.

Kirkkovuoden liturginen huipennus on Herran Pääsiäinen, johon valmistaudutaan suurella paastolla, ja jota seuraa 40 päivän pääsiäisaika. Monet Raamatun lukukappaleet aloitetaan alusta pääsiäisestä, joten sitä voi myös hyvällä syyllä kutsua uudeksi aluksi.

Herran Pääsiäinen on niin sanottu liikkuva juhla eli sen ajankohta vaihtelee vuosittain. Pääsiäiseen liittyvät juhlat ja paastot liikkuvat pääsiäisen ajankohdan mukaisesti.

Kirkkovuodessa vuorottelevat juhla-ajat ja paastot. Juhlia edeltävät lisäksi esijuhlat ja jälkijuhlat.

Pidempiä paastonaikoja on neljä kappaletta kirkkovuodessa: joulupaasto, suuri ja pyhä paasto, apostolien paasto ja Herran äidin paasto.

Pääsiäisen merkitys kirkossa

Kristuksen ylösnousemus on kirkon tärkein juhla ja jokavuotinen tapahtuma. Teologisesti ajateltuna pääsiäinen on kaiken kristillisen elämän ydintapahtuma. Jos ylösnousemusta ei tunnusteta, silloin ei tunnusteta kristillistä uskoakaan. Juhla aloitetaan heti auringonlaskun alettua, jolloin liturginen vuorokausikin on vaihtunut uuteen.

Nykykäytännössä pääsiäisen juhliminen aloitetaan vuorokauden vaihduttua sunnuntaiksi klo 24.00, jolloin alkaa riemullinen aamupalvelus. Varsinaista pääsiäisaikaa kestää 40 päivää, aina helatorstaihin saakka. Tuona juhla-aikana kirkossa lauletaan jokaisessa palveluksessa pääsiäistroparia, joka kertoo juhlan sisällön kiteytetysti: ”Kristus nousi kuolleista, kuolemallaan kuoleman voitti, ja haudoissa oleville elämän antoi”.

Kristuksen ylösnousemuksen juhlaa vietetään joka sunnuntai vuoden ympäri. Siksi voimme sanoa, että sunnuntait ovat ”pieniä pääsiäisiä”.

12 suurta juhlaa

Kirkkovuoden suuret juhlat valmistavat meitä suurimpaa juhlaa, eli Herran Pääsiäistä varten.

Jumalansynnyttäjän Neitseen Marian syntymä 8.9. Kauan lapsettomuudesta kärsineet Joakim ja Anna saivat lopulta tiedon Marian syntymästä. Juhlan aihe liittyy Marian suureen tehtävään tulla Jumalanäidiksi.

Kunniallisen ja Eläväksitekevän Ristin ylentäminen 14.9. Ristin juhlan aihe juontuu 300-luvun tapahtumasta, jossa keisarinna Helena teki kaivauksia pyhällä maalla ja löysi Herran ristin. Jerusalemin piispa nosti ristin kaiken kansan nähtäville. Risti osoittautui eläväksitekeväksi eli oikeaksi Herran ristiksi.

Jumalansynnyttäjän Neitseen Marian temppeliintuominen 21.11. Marian vanhemmat Joakin ja Anna lupasivat Jumalalle, että jos he saavat lapsen, he vievät sen temppeliin 3-vuotiaana. Tapahtumaan liittyi ihme, joka ennakoi Marian tulevaa suurta tehtävää. Maria juoksi temppelin kaikkein pyhimpään, jonne ylipappikin sai mennä vain kerran vuodessa.

Herramme Jeesuksen Kristuksen syntymä 25.12. (joulu). Kristuksen syntymää juhlittiin alkuvuosisatoina yhdessä teofanian eli Kristuksen kasteen juhlan kanssa. Maailman Vapahtaja syntyi vaatimattomiin oloihin Betlehemissä. Jumalan Pojan syntyminen maailmaan oli merkki uudesta liitosta Jumalan ja ihmisen välillä. Kristus oli uusi Adam, joka avasi uudelleen ihmiskunnalle mahdollisuuden pelastukseen.

Teofania, Jumalan ilmestyminen, Herran kaste 6.1. Kristus aloitti julkisen toimintansa noin 30-vuotiaana ottamalla Johannekselta kasteen Jordanilla. Johannes ensin kieltäytyi, mutta suostui lopulta. Samalla taivaasta kuului Isän ääni, ja Pyhä Henki kuin kyyhkynen lensi sen paikan yli. Siksi juhlaa kutsutaan Jumalan ilmestymiseksi. Pyhä Kolminaisuus ilmoitti itsestään ihmisille.

Herran temppeliintuominen 2.2. Jeesus-lapsi vietiin temppeliin 40 päivän ikäisenä, niin kuin tapana oli. Samalla hänen vanhempansa Joosef ja Maria toivat uhrilahjana kaksi kyyhkystä. Vanhurskas Simeon otti lapsen käsivarsilleen ja ennusti tästä voimallisesti: ”Herra, nyt Sinä annat palvelijasi rauhassa lähteä, sillä minun silmäni ovat nähneet sinun autuutesi…”. Paikalla oli myös naisprofeetta Hanna.

Jumalansynnyttäjän Neitseen Marian ilmestys 25.3. Pelastuksen alkuna voidaan pitää myös enkeli Gabrielin ilmestymistä Marialle. Maria myöntyi enkelin sanomalle ja suostui Jumalansynnyttäjäksi: ”Minä olen Herran palvelija. Tapahtukoon minulle sinun tahtosi mukaan.” Yhdeksän kuukauden kuluttua tästä juhlasta vietetään Kristuksen syntymää eli joulua.

Herran Ratsastus Jerusalemiin eli Palmusunnuntai (viikkoa ennen pääsiäistä). Jeesus ratsasti juhlallisesti Jerusalemiin aasilla. Ihmiset ottivat hänet vastaan kuninkaana heitellen ratsun eteen vaatteita ja palmunoksia. Juhla ennakoi tulevia tapahtumia, jotka veivät Kristuksen ristiinnaulitsemiseen ja ylösnousemiseen.

Herran taivaaseenastuminen eli helatorstai (40 päivää pääsiäisestä). Kristus nousi kaikkien nähden taivaaseen ja katosi näkyvistä. Kaksi valkoisiin pukeutunutta miestä sanoivat, että Jeesus on tuleva samalla tavalla takaisin maan päälle.

Pyhän Kolminaisuuden päivä eli helluntai (50 päivää pääsiäisestä). Kirkon syntymäpäivää vietetään helluntaina, sillä tuolloin opetuslapset eli apostolit saivat Pyhän Hengen, ja lähtivät viemään eteenpäin sanomaa Kristuksen ylösnousemuksesta. Apostolinen kirkko laajeni vähitellen koko Rooman valtakunnan alueelle.

Herramme Jeesuksen Kristuksen kirkastuminen 6.8. Jeesus otti mukaansa kolme opetuslastaan Pietarin, Jaakobin ja Johanneksen, ja vei heidät Taaborin vuorelle. Siellä ollessaan Kristus silminnähden kirkastui ja vahvisti niin opetuslastensa uskoa ylösnousemukseen. Samalla Jeesuksen seurassa olivat Mooses ja Elia. Kirkas luomaton valo sai opetuslapset hämilleen.

Jumalansynnyttäjän Neitseen Marian kuolonuneen nukkuminen 15.8. Enkeli Gabriel ilmoitti Marialle kuolemasta kolme päivää etukäteen. Ihmeellisellä tavalla kaikki apostolit Tuomasta lukuun ottamatta saapuivat Marian kuolinvuoteen äärelle. Kristus itse nouti äitinsä sielun ja vei sen taivaaseen.

Näiden lisäksi on ns. keskisuuria ja pieniä juhlia, kuten Neitseen Marian suojelus 1.10., Johannes Kastajan juhlat ja apostolien muistopäivät.

Joidenkin pyhien ihmisten muistopäiviä vietetään paikallisesti hyvinkin juhlallisesti. Kirkkojen suojeluspyhinä vietetään praasniekkaa, paikallista kirkkojuhlaa.

Jokainen kristitty on saanut nimensä jonkun pyhän ihmisen mukaan, ja viettää nimipäiväänsä tuon pyhän muistopäivänä.

Ajan pyhittäminen

Ortodoksisessa kirkossa jumalanpalvelukset ovat erittäin keskeisellä sijalla kirkon elämässä. Koko ihmisen elämä on tarkoitettu Jumalan palvelemiseen, ja sama näkyy myös mahdollisimman konkreettisesti kirkon elämässä. Jumalanpalvelukset ovat yhteisen rukouksen paikkoja. Sekä yhteisen että yksityisen rukouselämän merkitystä korostetaan.

Vuorokauden ajallinen pyhittäminen

Vuorokauden jumalanpalveluksia on yhdeksän kappaletta. Liturginen vuorokausi alkaa auringon laskusta. Ensimmäinen palvelus on siis ehtoopalvelus. Sitten tulevat ehtoonjälkeinen palvelus, puoliyöpalvelus, aamupalvelus, ensimmäinen, kolmas, kuudes ja yhdeksäs hetki. Vigilia on palvelus, jossa on ehtoopalvelus ja aamupalvelus yhdistettynä. Vigilioita toimitetaan juhlien aattona, erityisesti lauantai-iltaisin. Liturgia on koko ajan pyhittämisen ydin. Siinä yhdistyy ajallisuus ja iankaikkisuus.

Aikaa voimme pyhittää myös muilla erityisillä jumalanpalveluksilla, kuten akatistoksilla (rukouspalvelus jonkun pyhän kunniaksi), molebeneilla (rukouspalvelus), praaviloilla (iltarukouspalvelus) tai litanioilla ja panihidoilla (rukouspalvelus edesmenneiden puolesta). Merkkipäivinä voimme toimittaa kiitosrukouspalveluksen ja jonkin esineen käyttöön ottamiseksi tai kodin pyhittämiseksi toimitamme vedenpyhityksen tai vastaavan palveluksen. Pyhien palvelusten toimittajana on aina pappi, mutta niin sanottuja hetkipalveluksia voivat toimittaa myös maallikot.

Viikonpäivillä on omat muisteluaiheensa.

Maanantai: enkelien muisto

Tiistai: Johannes Kastaja ja muut profeetat

Keskiviikko: Kristuksen kavaltaminen

Torstai: pyhät apostolit ja esipaimenet

Perjantai: Kristuksen kärsimykset

Lauantai: vainajien ja kaikkien pyhien, erityisesti Jumalansynnyttäjän muisto

Sunnuntai: Kristuksen ylösnousemus

Erityisesti lauantait ovat vainajien muistelupäiviä. Lisäksi erityisiä vainajien muistelupäiviä on tuomiosunnuntaita edeltävä lauantai, Tuomaan tiistai (eli Tuomaan sunnuntain jälkeinen tiistai), sielujen lauantai (helluntain aatto) ja lokakuun 26:tta edeltävä lauantai (Dimitrin lauantai).