Teofania eli Jumalan ilmestyminen 6.1.

Eräs vanhimpia kirkon suuria juhlia on Kristuksen kasteen ja Jumalan ilmestymisen juhla teofania, jota suomalaisittain kutsutaan myös loppiaiseksi. Juhlalla on monta teemaa. Joulun ja teofanian yhteisestä historiasta kertoo se, että loppiaisena muistellaan myös Kristuksen syntymää, paimenia ja Kristus-lasta kumartamaan tulleita tietäjiä. Loppiainen taas viittaa jouluajan loppumiseen, joskin kansanperinteen mukaan joulu loppuu vasta Nuutin päivänä 13.1.

Ortodoksiselle teologialle juhlan syvin merkitys on Jumalan ilmestyminen, niin kuin juhlasta kertovassa evankeliumissa kuvataan: ”Kun Jeesus oli kastettu, hän nousi heti vedestä. Samassa taivaat aukenivat, ja Jeesus näki Jumalan Hengen laskeutuvan kyyhkysen tavoin ja asettuvan hänen päälleen. Ja taivaista kuului ääni: Tämä on minun rakas Poikani, johon minä olen mieltynyt(Mt 3:13–17). Evankeliumi osoittaa, että Isä ja Poika ovat yhtä, mikä on koko kolminaisuusopin peruste ja pelastusopin kulmakivi. Kristus oli sekä Jumalan Poika että Mariasta syntynyt Ihmisen Poika. Jumala otti ihmisen luonnon, jotta ihmiset pelastuisivat.

Tapahtuma oli täysin poikkeuksellinen, sillä kaikki Pyhän Kolminaisuuden persoonat olivat tapahtumassa läsnä. Kyyhkysen laskeutuminen Pojan päälle merkitsi, että Poika on Pyhän Hengen vertainen. Taivaasta kuulunut ääni oli Jumalan Isän läsnäolon ilmaus.

Kolmas juhlan kantava teema on kaste ja Kristuksen julkisen toiminnan alkuhetki. Teofania oli aiemmin tärkeä kastepäivä, jolloin kirkon jäseniksi valmistautuneet ihmiset tulivat kirkkoon kastettavaksi. Siitä muistuttaa vieläkin se liturginen yksityiskohta, että Pyhä Jumala –veisun tilalla lauletaan veisua: Te kaikki, jotka olette Kristukseen kastettuja, olette Kristuksen päällenne pukeneet (Gal 3:27). Kristus ottamalla kasteen asetti sen sakramentaaliseksi edellytykseksi kirkon jäsenyydelle. Kristuksen kasteen juhla muistuttaa meitä omasta kasteestamme: sielumme kaipaa kasteveden puhdistavaa voimaa ja jatkuvaa uudistumista.

Yksi tapahtuman päähenkilöistä on Kristuksen edelläkävijä ja kastaja Johannes, joka oli vanhan liiton viimeinen profeetta. Yksi hänen monista muistopäivistään on teofanian jälkeinen päivä, 7.1.

Kasteteemasta johtuen teofaniajuhlan yhteydessä toimitetaan suuri vedenpyhitys. Monissa seurakunnissa ja luostareissa vedenpyhitykseen kuljetaan ristisaatossa järven jäälle. Pyhitetyllä vedellä vihmotaan kirkkokansa ja koko luomakunta. Pyhitettyä vettä voi ottaa pullossa mukaan kotiin, ja nauttia sitä myöhemmin.

Teofanian tropari:
Jordanissa kastettaessa sinua, oi Herra, tapahtui, että ihmiset kumarsivat pyhää Kolminaisuutta, sillä Isän ääni todisti sinusta nimittäen sinua rakkaaksi Pojaksensa ja Henki kyyhkysen muodossa vahvisti sen sanan totuuden. Kunnia olkoon sinulle Kristus Jumala, joka ilmestyit ja valistit maailman.



Teofanian ikonissa pyhä Johannes Kastaja kastaa Kristuksen Jordanilla. Samalla Isän ääni tuli taivaasta. Pyhä Henki on kuvattu kyyhkysenä Kristuksen päällä. Kuva: Joensuun ortodoksinen seurakunta