Ortodoksinen Kirkkovuosi

Ortodoksinen kirkkovuosi rakentuu vuoden mukaan vaihtuville teemoille. Kirkkovuosi on tarkoitettu elettäväksi todeksi omassa elämässä: kristitty seuraa kirkkovuotta kokeakseen pyhät tapahtumat vuosittain ja eheyttääkseen siten hengellistä elämäänsä. Kirkkovuoden seuraamisessa kohtaavat iankaikkisuus ja tämä todellisuus.

Vanhan perinteen mukaan kirkkovuosi alkaa 1. syyskuuta, jolloin vietetään erityistä Ekumeenisen patriarkan siunaamaa päivää luonnon puolesta. Toisaalta kirkkovuoden liturginen huipennus on Herran Pääsiäinen, johon valmistaudutaan suurella paastolla, ja jota seuraa 40 päivän pääsiäisaika. Monet Raamatun lukukappaleet aloitetaan alusta pääsiäisestä, joten sitä voi myös hyvällä syyllä kutsua uudeksi aluksi.

Pääsiäinen on niin sanottu liikkuva juhla eli sen ajankohta vaihtelee vuosittain. Pääsiäiseen liittyvät juhlat ja paastot liikkuvat pääsiäisen ajankohdan mukaisesti.

Pääsiäisen lisäksi on 12 niin sanottua suurta juhlaa. Niitä ovat: Jumalansynnyttäjän Neitseen Marian syntymä 8.9., Kunniallisen ja Eläväksitekevän Ristin ylentäminen 14.9., Jumalansynnyttäjän Neitseen Marian temppeliintuominen 21.11., Herramme Jeesuksen Kristuksen syntymä 25.12., Teofania, Herran kaste 6.1., Herran temppeliintuominen 2.2., Jumalansynnyttäjän Neitseen Marian ilmestys 25.3., Herran Ratsastus Jerusalemiin (viikkoa ennen pääsiäistä), Herran taivaaseenastuminen (40 päivää pääsiäisestä), Pyhän Kolminaisuuden päivä eli helluntai (50 päivää pääsiäisestä), Herramme Jeesuksen Kristuksen kirkastuminen 6.8. ja Jumalansynnyttäjän Neitseen Marian kuolonuneen nukkuminen 15.8.

Näiden lisäksi on ns. keskisuuria ja pieniä juhlia, kuten Neitseen Marian suojelus 1.10., Johannes Kastajan juhlat ja apostolien muistopäivät.

Joidenkin pyhien ihmisten muistopäiviä vietetään paikallisesti hyvinkin juhlallisesti. Kirkkojen suojeluspyhinä vietetään praasniekkaa, paikallista kirkkojuhlaa.

Jokainen kristitty on saanut nimensä jonkun pyhän ihmisen mukaan, ja viettää nimipäiväänsä tuon pyhän muistopäivänä. Jokainen päivä on jonkun pyhän muistopäivä.

Kirkkovuodessa on neljä pidempää paastonaikaa. Paastot valmistavat ihmistä juhlien viettoon. Paastot ovat juhlien valmistava osa. Paastoa ei ole tarkoitettu ruumiin näännyttämiseen, tai synkkyyden maksimoimiseen, vaan mielen virkeydeksi, oman sielun tutkiskelemiseksi, lähimmäisen hyväksi toimimiseksi, sekä hengelliseksi kasvuksi ja iloksi. Paastot ovat kirkkovuoden alusta lukien:

* joulupaasto 15.11-24.12.

* suuri ja pyhä paasto 40 päivää ennen suurta viikkoa (+ suuri viikko)

* apostolien paasto (helluntain jälkeisestä sunnuntaista apostolien Pietarin ja Paavalin päivään 29.6.)

* Jumalanäidin paasto (1.-14.8.)

Lisäksi on yksittäisiä paastopäiviä, kuten Johannes Kastajan mestauspäivä 29.8. ja Ristin ylentäminen 14.9.

Lisäksi keskiviikot ja perjantait ovat joitakin poikkeuksia lukuun ottamatta paastopäiviä läpi vuoden. Paastosäännöt vaihtelevat suuresti. Tarkat tiedot paaston noudattamiseksi kunakin päivänä ovat ortodoksisessa kalenterissa.

Erityisesti lauantait ovat vainajien muistelupäiviä. Lisäksi erityisiä vainajien muistelupäiviä on tuomiosunnuntaita edeltävä lauantai, Tuomaan tiistai (eli Tuomaan sunnuntain jälkeinen tiistai), sielujen lauantai (helluntain aatto) ja lokakuun 26:tta edeltävä lauantai (Dimitrin lauantai).